Tylsät päivät

Savonlinnaelämä iskee tajuntaan ku märkä ja ruoantähteinen tiskirätti. Täällä ei oo mitään tekemistä, on kuuma, aivastuttaa kissat, kaverit on muualla, mama nalkuttaa, istun liikaa tietokoneella ja syön jatkuvalla syötöllä. Pitää päästä pois ja äkäseen.

Koska en jaksa säätää juhannukselta enempää kuvia (ainakaan vielä) niin saatte Kepan jalat. Tai en ees tiiä ketkä saa mut laitan ne silti tänne hauskasti sinertävänpunaisina (johtuu kamerasta ja miun laiskuudesta säätöjen kanssa, ei Kepan jaloista.)

jaa on tää vähän turhan tummaki mut MITÄ VÄLIÄ en jaksa mitään.

kaikki tänään tässä, myöhemmin tän vuorokauden puolella eli n. klo 1200 lähen Helsinkiin valittamaan siitä miten Helsingissä on kuuma ja tylsää ja aivastuttaa jne.

Juhannustaikoja

Toivottavasti poikia ei mitenkään haittaa että päätyivät tänne. Tässä on kyseessä juhannussaunan jälkeinen uinti, itselläni ei ole kuvaustilanteesta pahemmin muistikuvia mutta kuvasarjan laajuus paljastaa, että kovasti oon kameran kanssa heilunu. Saanu himmeen pervon ja kusipääkuvaajan leiman samalla sitten.

En osaa sanoa mitä kuvassa tapahtuu. Mut kivat värit!

Muut matskut juhannuksesta taitaa olla julkaisukelvottomia mut mitä siitä.

Juhannuksen jälkeen

Jännä juhannus, paskat bileet muuttu paremmiks ku joi tarpeeks kaljaa ja hajotti puhelimen. Voin lämpimästi suositella kaikille. Kuviakin on, en vaan jaksa vielä purkaa koneelle. Ja kaikissa niissä on alastomia miehiä tai vanhoja rakennuksia tai jonku jalkoja.

Sen sijaan ajattelin laittaa tähän ehkä viikon vanhan mutta erittäin hilpeän kuvan josta jokainen voi tonkia vaikka ajatuksia juhannuksen hukkumistilastoista. Ite oon kuitenki elossa vielä toistaseks.

Savonlinnassa on vesiki synkempää ku muualla.

Juhannuksen jälkeen seuranneita liskopäiviä sai piristettyä aika paljon pelkillä ajatuksilla. Vaikka tiedänki että oon hyvää vauhtia muuttumassa järjettömäks kusipääks ku jauhan vaan aalloista.

Ilmeeni kun

heräsin tänä aamuna ja muistin että kaikki on järjettömän hienosti ja muutan Helsinkiin syksyllä ja huomasin että lietson tätä vähän liikaa mut en pysty lopettamaan. Lisäks muistin että lupasin Lassille 10 kaljaa jos pääsen kouluun. Saakeli.

Kuvan otti esiintyvä taiteilija Stefano La Mela

Kuvaan voitte kuvitella ääniefektin jossa kiroilen ankarasti kaljojen menetystä.

oho!

tuli kirje jossa sanottiin että pääsin sisään taideteolliseen korkeakouluun. en nyt oikein tiedä miten päin pitäis olla. siks ajattelin laittaa tänne kuvan. väärinpäin. kaiken hyvän toivon mukaan tää on ihan totta enkä oo unessa enkä narutettu niinku kuvassa.

teokseni nimi on "Oiva Toikka ja kannu rannalla"

tämmöstä tänään. katotaas nyt.

Mitä tässä kuvassa tapahtuu?

partyhardy all night long!

vastaus: kaikki. ja vielä haloilla.

Helsinkirippeitä

Helsingistä jäi paljon kuvia käteen. Niin paljon ettei niitä kaikkia jaksa laittaa. Mutta ehkä parhaat palat ja sit yks piknik (kaljalla) jossa kitara soi ja aurinko paisto ja hipit pysy hippeinä.

Sen sijaan tänään tarjolla pyttipannua räpsyinä:

Sonja huutamassa kaupungille.

Joku satama jossain emt ees. Taide-efekti cross-processingilla.

Ei muuta, haluun vaan postailla paljon kun keksin uusia kikkailuja blogin suhteen. Ja kuviaki on.

Maailman paras Tonsa.

Tämä postaus on omistettu Tonille joka
1) jakso hengailla miun kanssa koko viikon Helsinkipääsykoeperseilyjen ajan
2) on hyvä malli
3) ei hermostunu vaikka vingutin kumilehmää sen kämpässä ku viimestä päivää

Tässä Toni ja valtava koiran varjo. Tää on taidetta.

Tässä toisessa Toni puistelee sipsistä huopaa ilta-auringossa. Tääkin on taidetta.

Lisäks kokeilen uutta tapaa lisätä kuvia ja huom huom uus lehmubanneriki!

Lisää helsinkirippeitä tulossa!

Uus banneri! omfg!

repikää tästä
kumilehmästä.

Helsinkipäivät saivat iloista jatkoa!

NOH
oon jumissa pääkaupungissa. Tai siis ainaki ens tiistaihin jolloin saan halvan kyydin takas perslinnaan. Sitä odotellessa tukehdun Juran kämpässä koska on liikaa hellettä ja oon jumissa sohvassa ja käsittelen vähän kuvia.

Kuvassa Antin uuden levyn kansi. Päätettiin tää Tonin kanssa että näin tulee olemaan. Toivottavasti artisti on samaa mieltä.

Vois laittaa niitä Taikin valintakoetehtäviäni tänne mut ahistaa ehkä muistella koko tilannetta sitten. Ainaki nyt on liian aikaista vielä millekään. Outo fiilis.

Sen sijaan että tekisin jotain järkevää, en tee mitään vaan keskityn olemassaolon mielettömyyteen.

Puks mahhaan, anna rahhaa, kaikki ku menee täällä Helsingissä!

Moro.

ei täsä mitään erikoista, oon hkissä TAIKin pääsykokeissa vähän esittää suurta taiteilijaa tän viikon ja keimailen ja oksennan papereille ym ym muuta mukavaa.

Ihan kauheita tehtäviä ollu, jotkut onnistuneet, toiset ei. Oon jatkossa mut koulupaikoista on kova taisto. Paska homma, en haluis satuttaa ketään.

Parasta kuitenki on, että tapasin MILJOONA kaveriani täällä, tai siis oon tavannu jo tähän mennessä! Ja lisää tulossa!

Sit käytiin eilenillalla seikkailemassa Tonin ja sen kavereiden, pariskunnan Antti ja Julia, kanssa Helsingin yössä. Tarkemmin sanottuna mentiin johonki Seurasaaren lähelle, siellä oli puutarhoja, arboretum, puuhuviloita, puita, selkeesti kalliita tontteja ja frisbeegolfrata. mieletön paikka siis! Kuviaki kerty mut suurin osa on rumia enkä vielä jaksa fotaroida niitä nätimmiks. Ehkä joskus, niinku aina.

Kuitenki on näpsy ku Julia kävelee arboretumissa: